Kuka hyötyy kerskakulutuksesta?

06.07.2019

Aiheellinen kysymys, koska luonnonvarojen riisto on saavuttanut hälyyttävät mittasuhteet monien lajien kuollessa sukupuuttoon tihenevään tahtiin.
Samoin ympäristöhaittojen järkyttävä kasvu; kuten muovijätteen kulkeutuminen vesistöihin ja mahdollisesti jopa juomaveteen tai ruokalautaselle. Ja tämä on vain jäävuoren huippu kaikesta ihmiskuntaa uhkaavasta saasteiden aiheuttamista todellisista terveyshaitoista maassa, ilmassa ja vedessä. 
Hölynpölyt ilmaston katastrofaalisesta lämpiämisestä ja kasvien elintärkeänä rakennusaineena käyttämästä hiilidioksidin "mukamas"-haitoista ihmiskunnan yhtenä katastrofiteoriana hautaa julkisuudessa alleen ne todelliset ongelmat. 

Mediat "rummuttivat" viimeksi 1970-luvulla; ilmeisesti vetävien lööppien toivossa tulevasta jääkaudesta, jonka oli tarkoitus aiheuttaa massakuolemia maapallolla. Nyt virsi on sama, mutta tällä kertaa ollaan näköjään kutakuinkin paistumassa kuoliaiksi. Vanha sanonta: "ryhmässä tyhmyys tiivistyy" pätee näköjään edelleen.



Mitä sitten kerskakulutus tarvitsee toteutuakseen?

Mediakampanjoita, joilla mainonnan avulla luodaan ihmisille mielikuvia jostain onnea ja hyvinvointia tuovasta tarpeesta ostamisen muodossa on keskeisessä roolissa. 
Tämän lisäksi on suotavaa päästä mahdollisimman esteetömästi ja halvalla käsiksi jonkin maan luonnonvaroihin (Suomen Alaskan kultaryntäystä vastaava kaivoslaki ajannee esimerkin tästä, samoin kuin monien Afrikan maiden vastaavat riistojen olosuhteet).
Tämän lisäksi tarvitaan halpatyövoimaa tuottamaan helposti hajoavaa tusinatavaraa, joilla höynäytetään kuluttajaa, usein kotimaisen laatutavaraa tuottavan yrittäjän kustannuksella kohti konkurssia, siirtymään esim. "osta kolme kahden hinnalla"-kampanjoiden kuluttajiksi.
Lisäksi suuret sisäänostajayritykset pitävät huolta, että tuottajahintoja saadaan näppärästi poljettua alemmiksi, ja tätä kautta voidaan myös ohjata kuluttajien ostokäyttäytymistä.

Tämän lisäksi tarvitaan enää ainoastaan kasvava määrä kuluttajia, ja siksi ei ole kovin trendikästä puhua maapallon vakavimmasta ongelmasta; eli räjähdysmäisestä väestönkasvusta. 

Sen sijaan länsimaissa hehkutetaan edelleen kovasti ns. universaaleina pidettyjen ihmisoikeuksien ja talouskasvun puolesta sen sijaan, että oltaisiin huolissaan esim. Euroopan huonoksi päässeestä turvallisuustilanteesta järjestäytyneen rikollisuuden osalta, johon keskeisenä kuuluu laiton maahantulo ja ihmissalakuljetus.
Ajatus näyttää monella lähinnä olevan sijoittajien rikastuttamisessa kuluttajien määrän kasvattamisella; että kun ei omasta takaa synny riittävästi uusia kuluttajia tukemaan talouskasvua, haalitaan väestöä näköjään muualta. Samalla saadaan kätevästi myös sitä halpatyövoimaa, eikä tarvitse enää ulkoistaa kaikkea tuotantoa halpatyövoiman maihin.

Kansan talous ei tästä ole isommin hyötynyt. Se on nähty jatkuvien veronkorotusten ja hyvinvoinnista leikkaamisen muodossa jo vuosikaudet, ja vaan huonompaan suuntaan näyttää menevän köyhtyvien kansalaisten näkökulmasta. Mihin sitten kaikki verovarat oikein hupenevat, ja keiden taskuihin? Kuka hyötyy tästä jatkuvasta ja paljon hehkutetusta talouskasvusta?

Talouskasvu mitataan BKT:n mittareilla. Eli, siis bruttokansantuotteen mukaan. Lyhykäisyydessään tämä on sama kuin yrityksen liikevaihto, joka voi olla pääosin velkarahalla tehty;  ja kun rahahanat menevät kiinni, tuppaa tulemaan konkurssi. 
BKT ei erittele velkarahan osuttaa kansantuotteesta, eikä myöskään varallisuuden jakaumaa yhteiskunnassa. Tuloerot ja eriarvoistuminen eivät siis näy kansanedustajille näissä talousarvioissa heidän paneutuessaan valtiontalouden tilaan. Eriarvoistuminen näkyy, jos osaa nähdä ja ynnätä, ihan eri tilastoissa, kuten asumistukia saavien tilastoissa.
Yrityksen konkurssilla ei ole mitään eroa valtion konkurssiin; ne velkojat ovat aina ensimmäisinä vaatimassa saataviaan. 
Se, että bisnes kukoistaa esim. sijoittajilla Suomessa; se ei välttämättä tuo mitään lisäarvoa köyhtyvälle kansalle nykyoloissa.

Raha ei tule seinästä, eikä sähkö töpselistä, ja myös valtion ottamat velat pitää maksaa velkojille takaisin. Samoin velkojen korot. Kansantaloudessa tämä tapahtuu niin, että ne rahat näihin lyhennyksiin otetaan veroista. Yleensä tulevina veronkorotuksia ja uusina verotuksen kohteina (eli laajennetaan ns. veropohjaa), kun rahat rupeavat hupenemaan valtiolta. Eli tänään otettu velka on huomisen veronkorotus kansalle, joka maksatetaan lapsilla ja lapsenlapsilla.

Jos maailman kokonaisvelka hipoo jo 60 prosenttia, niin on se Suomenkin osuus todella hulppea. Ja kohti taantumaa mennään, väittivät monet julkisuudessa mitä vaan. Pahimmat spekulaatiot povaavat jo kovempaa pudotusta kuin 1930-luvun lamaa, ja vielä aika lähitulevaisuudessa. Kylmää kyytiä siis luvassa. Ilman jäsenyyttä eurossa ja Euroopan Unionissa pudotus olisi hiukan loivempi, koska kyse on tältä osin pelkästään suomalaisten omien verovarojen lahjoittamisesta Brysselin virkakoneistolle käytettäväksi heidän mielensä mukaan, sekä heidän hulppeiden palkkojen maksamiseksi. 

Pärjättiin ennenkin ihan hienosti kansallisin voimin. Se poliittinen vallantavoittelu kohti Liittovaltiota vaan iski pahan vauhtisokeuden Suomen valtiovallalle, joka nyt on hyvin selvästi ajanut kansallisen edun edelle. Lisäksi EU on pelkkä kauppaunioni, joka hyödyttää lähinnä suuryrityksiä.
Rivikansalaisen näkökulmasta ei ole mitään syytä, enää olla mukana nettomaksajana maksamassa muiden hyvinvointia ja rikastumista muita kansalle tarkoitetuista yhteisistä verovaroista.

Aikansa kutakin; kaatuihan se Neuvostoliittokin siinä vaiheessa kun rahat loppuivat.

06.09.2019Ne kaikkia ihmisiä ja kansoja koskevat ihmisoikeudet
02.09.2019Kansan perustuslailliset oikeudet
23.07.2019Asiantuntijat Arkadianmäellä
21.07.2019Kaikilla on oikeuksia - Kaikki myös maksaa osansa
12.07.2019Tiedote
07.07.2019Valta ilmaston muuttamisesta ei ole ihmisten
07.07.2019Kun kohdattiin
06.07.2019Kuka hyötyy kerskakulutuksesta?
29.06.2019Vallan vahtikoirat
24.06.2019Valon ja pimeyden leikki

Siirry arkistoon »