Aurinko nousee

21.11.2019

Sumu peittää maan
Kasteen kosteus kylmää paljasta jalkaa
Silti matka jatkuu
Koska edessä siintää valo

Ilma on paksua ja vaimeaa
Kaiku ei kuulu eikä solju
On vain maa
Sen tuntu on märkää

Jossain lepattaa yölinnun siipi
Toinen vastaa ontolla äänellä
Mikään ei liiku 
Mitään ei vielä näy

On vain lupaus tuulen kuiskeesta
Auringon lämmöstä
Pehmeän kuivasta ruohikosta
Ja edessä avautuvan kauneuden näkemisestä

Näin myös me ihmiset kohtaamme toisemme
Jokainen meistä on se vieras maaperä
Se sumuun ja salaperäisyyteen kätkeytynyt sielu
Turvassa valolta ja katseilta

Kun aurinko nousee
Luo se valoa maahan
Ja joka kolkkaan ja sydämiin 
Silloin tulee nähdyksi, toivon mukaan
15.02.2020Onko huoltovarmuus Suomessa ajantasalla?
15.02.2020Kansalaisyhteiskunnan syvenevät jakolinjat - Toistuuko veljessodan jako punaisiin ja valkoisiin? Mikä jakaa kansaa?
11.02.2020Loukattujen tunteiden aikakausi
04.02.2020Kysyvä ei tieltä eksy
17.01.2020Meillä on unelma - Kenellä ja mikä?
17.01.2020Kansainväliset sopimukset ja Suomen perustuslaki
09.01.2020Vain hetki parrasvaloissa
26.12.2019Pimeyden taikaa ja kynttilän loisteen lämpöä
22.12.2019Tuntuu kuin Suomea hallittaisi vihan voimalla - Miksi?
06.12.2019Poliittinen vastuu

Siirry arkistoon »